28.11.1991

Iisalmen raastuvanoikeuden päätös 19.1.1990

Raastuvanoikeus on virallisen syyttäjän syytteestä ja A:n vaadittua C:lle rangaistusta murhan yrityksestä sekä vahingonkorvausta päätöksessään lausunut selvitetyn, että C oli 23.12.1989 yöllä asuintalonsa pihamaalla alkoholin vaikutuksen alaisena ollessaan häntä tehdyn ilmoituksen johdosta pidättämään tulleiden A:n ja vanhemman konstaapelin B:n ajettua poliisiautolla, jossa tosin hälytysvalo ei ollut ollut toiminnassa, pihatielle ja A:n poistuttua autosta, ampunut ensin laukauksen haulikollaan ja A:n mentyä tien sivuun ojaan suojaan ampunut pihatieltä noin 35 metrin etäisyydeltä haulikolla A:ta kohti yhden laukauksen, jolloin yksi hauli oli lävistänyt A:n huulen rikkoen hampaan, yksi hauli raapaissut alaleukaan naarmun ja yksi hauli mennyt vaatteiden läpi olkapäähän ihoon saakka osan hauleista pysähtyessä vaatteisiin.

Sen jälkeen C oli ampunut vielä kaksi laukausta, jotka olivat osuneet hankeen sivuun A:sta ja autosta. Ammutuista laukauksista yhdestä oli hauleja osunut valtion omistaman, taaempana olleen poliisiauton tuulilasiin, jossa poliisiautossa B oli ollut sisällä sitä kuljettamassa. Poliisiauton tuulilasiin oli tullut vähäisiä jälkiä.

C:n oli kolme viimeistä laukausta ampuessaan täytynyt tietää pihaan tulleiden olleen poliisimiehiä huomioon ottaen tapahtumasta esitetty selvitys kokonaisuudessaan ja erityisesti A:n ja B:n kertomukset varoituslaukauksista ja A:n kertomus ennen häntä kohti suuntautunutta ampumista tapahtuneesta keskustelusta, joita lausuntoja ei ollut aihetta pitää epäluotettavina.

Kun C:n oli A:ta kohti ampuessaan täytynyt käsittää, että ampumisesta voi suurella todennäköisyydellä aiheutua A:n kuolema, C:n oli katsottava tahallaan yrittäneen surmata A:n. Rikosta ei kuitenkaan, huomioon ottaen siihen johtaneet ja siitä ilmenevät seikat kokonaisuudessaan, ollut pidettävä erityisen törkeänä.

A:n osalta oli näyttämättä jäänyt, että A:lle olisi hampaan katkeamisesta aiheutunut pysyvää vikaa tai haittaa.

Näillä perusteilla raastuvanoikeus on hyläten vaatimukset enemmälti rikoslain 21 luvun 1 §:n ja 4 luvun 1 §:n 1 momentin nojalla tuominnut C:n tapon yrityksestä 4 vuodeksi vankeuteen. Rangaistus on yhdistetty C:lle jutussa muusta asiasta tuomittuun 2 kuukauden vankeusrangaistukseen ja yhdistetystä 4 vuoden 20 päivän vankeusrangaistuksesta on rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla määrätty vähennettäväksi vapaudenmenetysaikaa 23.12.1989-18.1.1990 vastaavat 27 päivää. Lisäksi Iisalmen raastuvanoikeuden C:lle 20.6.1988 törkeästä rattijuopumuksesta tuomitsema 2 kuukauden ehdolliseksi määrätty vankeusrangaistus on määrätty pantavaksi täytäntöön. Raastuvanoikeus on rikoslain 2 luvun 16 §:n 3 momentin nojalla kumoten takavarikon julistanut Continental E 1170 -merkkisen haulikon, kuusi patruunaa ja neljä hylsyä valtiolle menetetyiksi sekä velvoittanut C:n suorittamaan A:lle vahingonkorvausta ja valtiolle korvauksia.

Itä-Suomen hovioikeuden päätös 10.5.1990

Hovioikeus, jossa C ja A ovat hakeneet muutosta, on poliisin suorittaman teknisen tutkimuksen ja asianosaisten kertomusten perusteella katsonut selvitetyn, että C:n havaittua asuntonsa ikkunasta pihatietä saapuneen auton valot hän oli, luultuaan tulijoiden olleen hänen kanssaan aikaisemmin riitautuneita henkilöitä, ladannut kaksipiippuisen haulikon ja ampunut talon ulkoportailta kaksi laukausta, toisen noin 50 metrin päähän pysähtyneen auton suuntaan. Auton katolla ollut poliisin tunnusvalo ei ollut ollut toiminnassa. Tämän jälkeen B oli sammuttanut auton ajovalot ja peruuttanut autoa noin 30 metrin matkan, minkä jälkeen A oli poistunut lumeen juuttuneesta autosta tien ojaan. C oli tietä pitkin kulkien lähestynyt autoa ja ampunut yhden laukauksen A:n läheisyyteen, jolloin A oli huutanut olevansa poliisi ja ampunut kaksi varoituslaukausta. C oli jatkanut lähestymistään ja ampunut A:ta kohti raastuvanoikeuden päätöksessä kerrotuin tavoin ja seurauksin. Tuo laukaus oli osittain osunut myös noin 50 metrin päässä olleen auton tuulilasiin. Näyttämättä oli jäänyt, että C olisi kuullut A:n huudot tai muutoinkaan tiennyt A:n ja B:n olleen poliisimiehiä.

Näillä ja muutoin raastuvanoikeuden lausumilla perusteilla hovioikeus on pysyttäen raastuvanoikeuden päätöksen muilta osin alentanut C:lle tuomittua rangaistusta 3 vuodeksi 6 kuukaudeksi vankeutta ja vankeusrangaistukset yhdistettyinä 3 vuodeksi 6 kuukaudeksi 20 päiväksi vankeutta, mistä yhdistetystä rangaistuksesta hovioikeus on rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla vähentänyt vapaudenmenetysaikaa 23.12.1989-9.5.1990 vastaavat 4 kuukautta 17 päivää.

Perustelut

Korkein oikeus hyväksyy hovioikeuden perustelut mutta täydentää niitä seuraavasti:

Yksi C:n ampumista neljästä haulikonlaukauksesta osui A:han niin, että yksi hauli katkaisi häneltä hampaan, toinen teki naarmun hänen leukaansa ja kolmas meni hänen vaatteidensa läpi olkapään ihoon saakka. Osa hauleista pysähtyi A:n vaatteisiin niitä läpäisemättä. A:han osuneet haulit eivät vaarantaneet hänen henkeään.

Jos tuon laukauksen haulisuihku olisi osunut hiukan alemmaksi, A:n keskivartaloon, häneen olisi sattunut keskusrikospoliisin rikoslaboratorion jutussa antaman, C:n käyttämän haulikon ja patruunoiden koeampumiseen perustuvan tuloksen mukaan kymmeniä hauleja. Sellaisen hauliparven osuma voi shokkivaikutuksen johdosta aiheuttaa ihmisen kuoleman. Samoin jos hauliparvi olisi osunut kokonaisuudessaan A:n kasvoihin, hän olisi voinut saada surmansa.

C on ampunut olosuhteissa, joissa tarkasti tähdätty laukaus ei tekohetken heikon valaistuksen ja C:n oman päihtymyksen vuoksi ollut mahdollinen. Ammuttaessa haulikolla lähietäisyydeltä toista henkilöä kohti tämän hengen menettämisen vaara on yleisen elämänkokemuksen mukaan huomattavan suuri. Ampuessaan noin 35 metrin etäisyydeltä kohti A:ta C on ollut tietoinen siitä, että ihmishengen menetys olisi ollut hänen menettelynsä ennalta arvattava seuraus. Kun hän siitä huolimatta laukaisi haulikon kohti A:ta, hän syyllistyi tapon yritykseen.

Lainkohdat

Rikoslaki 21 luku 1 § ja 4 luku 1 § 1 momentti

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätös jää pysyväksi.